Mielen syövereistä

Tässä on viime aikoina tullut pohdiskeltua elämää ja ihmissuhteita. 

Nyt kirjoituskipinän sai aikaan Facebook-kaverin julkaisun toteamus: 

"Onni on, että se oma paikka ja lauma löytyy edes harrastusten kautta, ellei muuten. Ihmisellä on tarve kuulua johonkin, olla osa jotakin. Jos sitä paikkaa ei löydy, alkaa pahoinvointi ja paikka haetaan vaikka sitten Himskatin Pirskateista, Isiksestä tai netin ihmisviharyhmistä."

Tässä kun on ollut marraskuusta saakka työttömänä ja maaliskuusta asti ilman jalkapallojoukkuetta, niin allekirjoitan tuon täysin. On melkoinen kuulumattomuuden tunne kun ei ole työtovereita tai joukkuetovereita. 
Niin katkera en sentään ole, että olisin netin ihmisviharyhmiin eksynyt. 

Nyt kun oikein mietin, niin en muista milloin olisin viettänyt aikaa jossain kaveriporukalla! Näin sosiaalisen median aikana kirpaisee katsella kuvia kavereista viettämässä aikaa yhdessä. Ehkä kavereistakin on tullut vain hyvän päivän tuttuja, kun eipä ole näkynyt kutsuja lähteä mukaan.

Pientä valoa tunnelin päässä sentään on, kun ensi viikolla on tiedossa Tukholman reissu MUSCOF-porukalla. Eli Manchester Unitedin Suomen kannattajajärjestö. Eurooppaliigan finaalia katsellaan baarissa kun lippuja ei onnistuttu saamaan.

Koirapuistoilua

Alpo täytti eilen 3.5. 2 vuotta. Eilen sai herkkuja, niin tänään sitten kivaa tekemistä. Autoiltiin Kupittaan koirapuistoon. Kaukaa jo näin että puistossa oli yksi iso musta koira emäntänsä kanssa. Ennenkin osuttu samaan aikaan puistoon ja silloin he poistuivat paikalta. Nyt haistelivat toisiansa remmin päästä ja kun näytti sujuvan ilman rähinää, päästettiin koirat temmeltämään keskenään.

Nainen kertoi että hänen koiransa yrittää yleensä dominoida, no Alpo melkein aina on alistuva. Vähän ennen kuin leikit loppuivat, oli Alpo jo se dominointia yrittävä, eli yrittää ns. astua toista. Hivenen huvittavan näköistä kun pieni lapinkoira yrittää nylkyttää isoa belgiä 😁. Mutta hyvin tuntui kaveri sietävän. Heillä oli kaiketi niin hyvät vibat keskenään että sen aisti muutkin, sillä kun aitauksen ohi käveli nainen belginarttunsa kanssa,niin tämä narttu tuli aidan läpi tekemään tuttavuutta. Omistaja kertoi että täysin poikkeuksellista käytöstä, yleensä vain jättää huomiotta tai pienesti ärähtää muille koirille.

Tässä jo vähän väsynyttä menoa, kieli pitkällä.

Kyseessä belgianpaimenkoirauros, ikää samat 2 vuota kuin Alpolla. Nimi meni vähän ohi, kun emäntänsä puhui englantia, mutta vähän Elviksen suuntaiselta kuulosti.

Tänään poikkeuksellisesti oli korvatkin mukana vaikka oli leikkikaveri. Yleensä ei kuuntele komentoja juuri ollenkaan toisten koirien läsnäollessa, mutta tänään ajoittain jopa toimi.